Can you festival!
Tämän vuoden Provinssirock meni iloisesti työn merkeissä. Ihan oikeasti siis iloisesti vaikka töissä olinkin. Myytiin Matin kanssa siis bändipaitoja 6-7 tuntia päivässä ja ainakin itse viihdyin yllättävän hyvin sinkoillen tiskin, paitalaatikoiden ja kassan välillä. Kaikki ihmiset olivat mukavia ja paitoja meni melkoisella tahdilla lähes jatkuvasti. Varsinkin Placebon paidat katosivat nopeasti mustatukkaisten tyttöjen mukana. Olin pihi idiootti enkä ostanut Placebon paitaa, joten lauantaina tuhlasin rahojani Raised Fistin t-paitaan. Viikonlopun aikana jäätyilin muutaman kerran rahojen kanssa, koska päässälaskutaitoni ovat täysin hanurista. Mitään pahempia mokia ei sattunut, vaikkakin kerran myin vahingossa naisten XL-paidan miesten paidan sijasta. Tajusin asian vasta jälkikäteen, kun jäin miettimään miten kummassa paita vaikutti niin pieneltä. Toivottavasti paidan ostaneelle sedälle ei tullut kovin paha mieli. Matti sai vähintään kolmelta ihmiseltä kehuja kauniista silmistään ja minua kehuttiin hyvästä palvelusta.
Kaikki tärkeimmät bänditkin ehti katsoa. Perjantaina tietenkin Placebo, jota odottikin taas silmät kiiluen. Pakko valittaa sen verran, että soittivat vähän liikaa uusia biisejä, varsinkin kun oli kyse festarikeikasta. Eikä Battle for the Sun vaikuta vieläkään mitenkään kovin hohdokkaalta, vaikka useamman kuuntelun jälkeen levyä on alkanut arvostaa enemmän. Keikka ei ollut mikään mieltä räjäyttävä kokemus, mutta Placebo on aina Placebo ja hyvin tyytyväinen ja iloinen olo jatkui vielä keikan jälkeenkin. Ennen Placeboa ehdin käydä muutaman biisin ajan kuuntelemassa Volbeatia. Mielelläni olisin koko esityksen katsonut, mutta seuraavalla kerralla sitten. Lauantain kohokohta oli ehdottomasti Raised Fist, vaikka olinkin aneemisen ameeban tasolla koko keikan ajan, enkä suuremmin edes evääni liikauttanut. Melko törkeää ottaen huomioon Raised Fistin musiikin, jota kuunnellessa on hyvin vaikea pysyä paikoillaan. Hyvältä silti kuulosti kuten aina ja tekisikin mieli ostaa lippu syksyiselle Nosturin keikalle.
Sunnuntaina soitti Editors, jota myöskin pienellä innostuksella olin odottanut. Kaikki biisit joista pidän toimivat hyvin, mutta Editorsilla on hieman myös tylsempiäkin kappaleita joiden aikana huomio herpaantui ja eksyin täysin omiin ajatuksiini. Keikka loppui melko tylysti, koska bändi ei joko halunnut tai heidän ei annettu soittaa encorea. Kokonaisuudessaan viikonloppu meni sujuvasti ja majoituskoulullakin pystyi nukkumaan sikeästi korvatulppien avulla. Suihkuun ei tosin saanut valoja, mutta mitäpä pienistä.
Huomenna pitäisi lähteä juhannuksen viettoon Jyväskylään. Tavoitteena edelleen hukkua järveen sepallus auki.