Something is squeezing my skull
Viime viikon risukasaan toi valoa Volbeat esiintymisellään Pakkahuoneella. Laiskana valuin paikalla vasta noin puoli tuntia ennen keikkaa ja missasin tahallani lämppärin. Pääsin silti kävelemään vaivatta melko eteen oikein hyvällä paikalle. En vain oikein ymmärrä ihmisiä jotka seisovat kuin seipään nielleinä koko keikan ja tassut ojossa kuvaavat bändiä jollain huonolaatuisella puhelimen kameralla. Miksi ne kaiken lisäksi ovat aina minuakin pidempiä ja estävät näköyhteyden? Jokaiselle kuitenkin sallittakoon oma tyylinsä nauttia keikasta. Lisäksi kohtasin taas perinteisiä rynnijöitä, jotka keikan alussa päättävät runnoutua luita rikkovalla voimalla eturiviin. Käskin yhden tällaisen tapauksen painua vittuun, mutta eipä tuntunut pahemmin tehoavan. Lisäksi nuijin kyynärpäällä muutamaa liimaa haistelleen näköistä teiniä joiden riehumiseen lähiympäristössä olevilla alkoi mennä hermot. Tottakai keikoilla saa riehua, mutta jos kaikki ihmiset viiden metrin säteellä ovat kaatumisvaarassa, niin suosittelisin hieman rauhoittumaan.
Muutamista häiriötekijöistä huolimatta pidin suuresti Volbeatista livenä. Soittivat kaikki biisit jotka halusinkin ja koko ajan jaksoi innokkaasti heiluttaa nyrkkiä. Muutamat hitaammat biisit eivät tosin oikein toimineet ainakaan minulle. Laulaja myöskin puheli mukavia, ei kuitenkaan liikaa.
Ilouutisena myöskin lipun saaminen Morrisseyn keikalle. Melko hyvällä joukolla ollaan sinne menossa, Mattikin jopa lähtee mukaan. Kuten Maria jo sanoikin, Years of refusal on hieno levy. Lisäksi You are the quarry on soinut ahkerasti. Morrisseyn lisäksi olen kuunnellut paljon The Birthday Massacren uusinta levyä. Mukavaa, tarttuvaa ja helppoa kuunneltavaa.
Viime viikolla tajusin myös valinneeni kurssini tähän jaksoon väärin. Toinen kurssi oli tarkoitus käydä vasta ensi jaksossa. Ei mikään ihme että tekemistä tuntuukin olevan hieman liikaa. En ole ehtinyt nähdä kavereita paljon yhtään, koska yritän edes joten kuten läpäistä kummatkin kurssit. Hieman huono omatunto ja ikävä ihmisiä. Kurjaa lukea monen kaverin kuulumisia pelkästään blogeista, kun muuhun ei riitä aika eikä yhteydenpitotaidot. Parempi sekin kuin ei mitään.