There is a light that never goes out
Järjetöntä että tätä vuotta on kulunut melkein jo kuukausi. Kouluakaan ei ole ollut kuin parin viikon ajan ja nyt on jo valmis kiertämään päänsä pois paikoiltaan ja ripustamaan sen naulakkoon huilaamaan. Jostain olen kuitenkin imenyt harmaaseen aivomassaani hieman tietoutta versionhallinnasta, olio-ohjelmoinnista (kiitos erään aivan mahtavan opettajan joka vihdoin sai minutkin tajuamaan mitä helvettiä koko termi edes tarkoittaa), vektorigrafiikasta sekä Flashista. Olen tykännyt piirrellä Illustratorilla mörköjä ja animoida Flashilla eri palikoita lentelemään paikasta toiseen, mutta versionhallinta on totaalinen hajoamisen paikka. Päivän lopuksi keräilen vain pieniä lihakasoja lattialta ennen kotiin raahautumista.
Jottei ihan valitukseksi mene niin keskitytäänpä kaikkiin kivoihin asioihin. Ensinnäkin, vihdoinkin pitkällisen jossittelun ja harkinnan jälkeen tein sen mitä olin jo pitkään halunnut eli hankin kuntosalikortin. Ihan sellaiseen aikuisten oikeaan liikuntakeskukseen. Ansaitsen mielestäni muutamia taputuksia selkääni, koska olen aina ajatellut että kaikki kuntoilevat henkilöt ovat jotain yli-ihmisiä enkä minä ikinä pystyisi käymään säännöllisesti missään treeneissä. Olen viihtynyt erittäin hyvin ja kuinka ihanaa onkaan purkaa koulupäivän jälkeen kaikki aggressiot hakkaamalla ja potkimalla ilmaa tai nostamalla rautaa. Kunhan vain jaksaminen riittäisi, motivaatiosta ei ainakaan ole puutetta.
Toisekseen, Morrissey tulee Suomeen ja jopa ihan Tampereelle asti. Vaikka en Morrisseyn soolotuotantoa niin hirveästi kuuntelekaan niin onhan sitä miestä nyt pakko mennä katsomaan. Sitä paitsi muinoinen Ruisrockin keikka oli viihdyttävä, joten sisätiloissa uskoisin musiikin toimivan vielä paremmin. Olemme Matin kanssa huudattaneet Smithsiä aivan järkyttävän paljon lähiaikoina. The Smiths on sellainen bändi johon voi oikeasti sanoa kasvaneensa. Kuuntelin jo joskus lukion alussa The Queen is dead-levyä, mutta kaikki biisit eivät silloin auenneet, lyriikoista tosin pidin jo silloin. Musiikkimaun kehityksestä tai jostain muusta johtuen nykyään The Smiths sijoittuu jo hyvin korkealle lempibändien listalla.
Leffat ja tv-sarjat ovat tietenkin myös positiivisia asioita, joten mainittakoon jotain niistäkin. Katsoimme lomalla elokuvan The Curious Case of Benjamin Button, jonka idea ja toteutus näyttelijätyötä myöten oli onnistunut, mutta ei silti onnistunut oikein sykähdyttämään. Eiköhän kyseiselle leffalle kuitenkin Oscareita melko monta heru. Eilen katsottiin Danny Boylen uusin leffa Slumdog Millionare, joka päihitti ainakin Benjamin Buttonin. Melko erityylinen leffa jos vertaa Boylen aikaisempiin (esim. 28 Days Later, Sunshine), mutta itse ainakin pidin, vaikka leffa lässähtikin välillä hieman. Saimme katsottua Lostin neljännen kauden loppuun ja viidettä odotellessa meinasimme keskittyä Six Feet Underiin.
Maanantaina olisi sitten vuorossa Volbeatin keikka Pakkahuoneella. Olisi parempi vetää hemmetinmoinen show kun kerran maanantai-iltana joutuu paikalle menemään ja lippukin maksoi melkoisesti. Nih.