Kill the poor ( 0 )
Ei voi sanoa että kouluvuosi olisi alkanut erityisen rankasti. Kahtena päivänä viikossa lähiopetusta, muina päivinä pitäisi koodata itsenäisesti kunhan vain saisi jostain projektin mitä alkaa kasata. Näin ollen ainakin vielä on aikaa muullekin kuin koulunkäynnille. Olen pelannut ahkerasti Guitar Hero Metallicaa ja pari kertaa vanhempiakin versioita. Viime viikonloppuna tahkottiin neljän hengen voimin muutama tunti Rock Bandia, jossa on siis mahdollista soittaa rumpuja, bassoa tai kitaraa tai sitten laulaa. Mahtava peli.
Paljon on ehtinyt myös lukea kirjoja ja katsoa leffoja/sarjoja. Sarjoista saatiin loppuun Band of Brothers, joka kertoo Easy Companyn vaiheista toisessa maailmansodassa. Yleisesti ottaen sotaelokuvat eivät jaksa kiinnostaa yhtään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (kuten Fullmetal Jacket), mutta Band of Brothers oli jännä ja mielenkiintoinen. Hyvin rakennetut henkilöhahmot ja kuvaustyyli varmasti eniten vaikuttivat siihen että jaksoin katsoa kaikki jaksot tylsistymättä. Vielä kesken ovat Twin Peaks, The Wire ja Monster (anime kawaii). Hyvistä elokuvista mainittakoon ainakin The Last King of Scotland, Babel, Coraline ja The Constant Gardener. Pitäisi kyllä itsekin alkaa pitää listaa katsotuista elokuvista niin pysyisi paremmin mukana mitä kaikkea on katsonut.
Kesän ja alkusyksyn kunniaksi olen lukenut paljon Stephen Kingiä, kuten Kuoleman käytävä ja Pedon sydän. Aloitin myös Mustan tornin uudelleen. Muistan etten joskus jaksanut jatkaa kyseisen sarjan lukemista, koska ensimmäinen osa tuntui sekavalta ja tylsältä. Ei mikään ihme jos on tuntunut sekavalta, koska tajusin Revolverimiehen luettuani etten selkeästikään ole lukenut ensimmäistä osaa vaan jonkun toisen. Tänään luin loppuun Cormac McCarthyn kirjan Tie, josta olin ehtinyt aikaisemmin lukea ehkä 40 sivua. Loppu menikin sitten yhdellä istumalla sohvalla maaten. Voisin hehkuttaa Tietä monen rivin verran, mutten jaksa, koska se pitää ehdottomasti lukea itse. Kiitos vaan taas Marialle suosittelusta.
Tampereeltakin on tullut poistuttua muutaman kerran. Käytiin joskus viikkoja sitten katsomassa The Birthday Massacre ja samalla viikolla Turbonegro Ankkarockissa. Kumpikaan ei pettänyt. Birthday Massacren keikkaan suhtauduin vähän ennakkoluuloisesti, mutta Nosturissa olin jo innostunut pieni fani. Turbonegro oli oma vanha itsensä ja sain ostettua jopa tyttömallisen Turbonegro-paidan jollaisesta olen pitkään haaveillut. Tällä hetkellä löytyy liput Musen ja Mew:n keikoille. Jotain on tapahtunut tuurilleni lippujen saannin suhteen, koska kummallekaan keikalle emme Matin kanssa onnistuneet saamaan kenttälippuja. Kuka oikeasti haluaa istua keikan ajan jossain katsomossa? Saatiin sentään kuitenkin edes katsomoliput, kummatkin keikat myytiin käsittääkseni loppuun suhteellisen nopeasti. Harkitsin jo hetken Mew:n lipun myymistä, koska bändin uusin levy No more stories (ei, en muista sitä koko nimeä joka on jotain kaksi lausetta pitkä) ei yhtään vakuuttanut. Kerrassaan tylsä kokonaisuus, josta löytyy muutama kuuntelemisen arvoinen biisi. Tuntuu että kaikki bändin jäsenet laittoivat Minä Olen Taiteilija-baskerin päähän ja avasivat punaviinipullon kun alkoivat tehdä levyä. Yritetään nyt kuitenkin vielä ymmärtää.
Muutenkin tuntuu että kaikkien hyvien bändien uudet levyt kuulostavat omiin korviini kovin mitäänsanomattomilta. Placebon Battle for the Sun ei tee vieläkään vaikutusta, se on sellainen “ihan kiva”. Rise Againstin uusimman (joka julkaistiin kyllä jo melko kauan aikaa sitten) jaksoin kuunnella kerran läpi, sitten alkoi ahdistaa, eikä hyvällä tavalla. AFI:n uusi sinkku parin viikon päästä julkaistavalta levyltä oli melko laimea, vaikka olenkin kyllä innoissani uudesta levystä. Raised Fistin Veil of Ignorance julkaistaan käsittääkseni tällä viikolla ja sen olisi parasta olla hyvä. VNV Nationin uusinta en ole ehtinyt vielä kuulla. There’s still hope.
Ensi kuussa pääsen vihdoinkin taas ulkomaille, kohteena Bremen, Saksa. Harmi etten enää osaa saksaa senkään vertaa kuin lukiossa osasin. Olin ahkera jo hyvissä ajoin ja kävin otattamassa uuden passikuvan itsestäni, koska passi oli mennyt vanhaksi heinäkuussa. Eipähän tarvitse enää hävetä vanhaa kuvaa, Minna vuosimallia -99. Viikonloppuna olisi luvassa Inglourious Basterds sekä Marian ja Ismon tuparit (viimeinkin, toivottavasti).