@access pubic ( 4 )
Jumalauta Ruisrock minkä teit. Hankit taas hyviä bändejä ja pakotat ihmisiä paskoille festareille. Tällä kertaa kyseessä Mew. Kyllä, Mew on edelleen ihana ja varsinkin live-esitykset saavat näkemään vaaleanpunaisia norsuja. Tämän lisäksi sitten Mindless Self Indulgence, joka olisi vähintäänkin mielenkiintoinen nähdä. Muutakin katsottavaa löytyisi, kuten Volbeat, muttakunruissalosaatana. Jää nähtäväksi jaksaako sinne mennä itseään kiduttamaan. Provinssikin julkisti lisää esiintyjiä ja voi kuinka hienoa olisi nähdä The Editors. Raised Fistin näin viimeksi viime kesänä, joten niidenkin keikalle haluaisin taas, varsinkin kun olen ottanut parempaa tuntumaa vanhempiin levyihinkin ja todennut niiden toimivan mainiosti. Tästäkin voi muuten taas huomata musiikkimakuni laajuuden.
Ehdin viime viikolla tavata jopa muitakin ihmisiä, kävin vierailulla sekä Piian että Sannan luona. Vein kummallekin ystävänpäivän kunnniaksi suklaapusuja. Piia tuskaili koneensa kanssa ja söimme siinä ohessa suklaakakkua. Sanna tarjosi karkkia ja kissoja. Hirveetä mässäystä koko päivä siis.
Viime viikonloppuna juhlimme kaverin tupareita. Enpä muista milloin olisi viimeksi ollut niin hauskaa (no ehkä uutena vuotena), kokoonnuttiin pitkästä aikaa koulukavereiden kanssa yhteen paikkaan. Paljon puolialastomia ihmisiä, tyhmiä juttuja, homostelua ja ruokaa. Tämän ja huomisen Ruma-session avulla aion selvitä loppujaksosta. Hiihtolomaviikon ja sitä seuraavan viikon koodaan nimittäin kahta eri harkkatyötä. Täytyy varata loppumaton varasto kahvia ja energiajuomaa.
Kuvameemi ( 1 )
Jani haastoi, minä tottelen. Meemin säännöt ovat:
1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.
Tämä kuva on otettu Jyväskylässä entisessä asunnossani loppuvuodesta 2006. Meillä oli kamera ja meillä oli hauskaa. Kim ja Maria ovat muistaakseni syöksymässä avaruuteen, oletettavasti The Smiths -planeetalle. Tämä on kait joskus ollut irc-galleriassakin, joten toivottavasti kuvan julkaisu ei häiritse. Minusta kummatkin näyttävät ihastuttavilta kuten aina, varsinkin Kim, jonka käsi vääntyy aivan omiin ulottuvuuksiinsa.
Jos kuulut mielestäsi neljään haastettavaan ihmiseen niin ole hyvä ja tee perässä.
Lumelääkettä ( 2 )
Hyvät keikkauutiset jatkuvat, Placebo nimittäin tulee Provinssirockiin kesällä. Jee jee, kuperkeikkoja ja riemunkiljaisuja. En usko että festarikeikka voi mitenkään päihittää parin vuoden takaisen Jäähallin esiintymisen, mutta hei, onhan se kuitenkin Placebo ja minä olen innoissani. Placebon lisäksi Provinssiin on kiinnitetty Volbeat ja minun tuurillani ne esiintyvät tietenkin eri päivinä. Nyt vetoankin teihin kaikki karvaiset toverini: eiköhän taas nosteta vanhat perinteet kunniaan ja lähdetä Provinssiin uskollisten peltiratsujemme kanssa!
Something is squeezing my skull ( 0 )
Viime viikon risukasaan toi valoa Volbeat esiintymisellään Pakkahuoneella. Laiskana valuin paikalla vasta noin puoli tuntia ennen keikkaa ja missasin tahallani lämppärin. Pääsin silti kävelemään vaivatta melko eteen oikein hyvällä paikalle. En vain oikein ymmärrä ihmisiä jotka seisovat kuin seipään nielleinä koko keikan ja tassut ojossa kuvaavat bändiä jollain huonolaatuisella puhelimen kameralla. Miksi ne kaiken lisäksi ovat aina minuakin pidempiä ja estävät näköyhteyden? Jokaiselle kuitenkin sallittakoon oma tyylinsä nauttia keikasta. Lisäksi kohtasin taas perinteisiä rynnijöitä, jotka keikan alussa päättävät runnoutua luita rikkovalla voimalla eturiviin. Käskin yhden tällaisen tapauksen painua vittuun, mutta eipä tuntunut pahemmin tehoavan. Lisäksi nuijin kyynärpäällä muutamaa liimaa haistelleen näköistä teiniä joiden riehumiseen lähiympäristössä olevilla alkoi mennä hermot. Tottakai keikoilla saa riehua, mutta jos kaikki ihmiset viiden metrin säteellä ovat kaatumisvaarassa, niin suosittelisin hieman rauhoittumaan.
Muutamista häiriötekijöistä huolimatta pidin suuresti Volbeatista livenä. Soittivat kaikki biisit jotka halusinkin ja koko ajan jaksoi innokkaasti heiluttaa nyrkkiä. Muutamat hitaammat biisit eivät tosin oikein toimineet ainakaan minulle. Laulaja myöskin puheli mukavia, ei kuitenkaan liikaa.
Ilouutisena myöskin lipun saaminen Morrisseyn keikalle. Melko hyvällä joukolla ollaan sinne menossa, Mattikin jopa lähtee mukaan. Kuten Maria jo sanoikin, Years of refusal on hieno levy. Lisäksi You are the quarry on soinut ahkerasti. Morrisseyn lisäksi olen kuunnellut paljon The Birthday Massacren uusinta levyä. Mukavaa, tarttuvaa ja helppoa kuunneltavaa.
Viime viikolla tajusin myös valinneeni kurssini tähän jaksoon väärin. Toinen kurssi oli tarkoitus käydä vasta ensi jaksossa. Ei mikään ihme että tekemistä tuntuukin olevan hieman liikaa. En ole ehtinyt nähdä kavereita paljon yhtään, koska yritän edes joten kuten läpäistä kummatkin kurssit. Hieman huono omatunto ja ikävä ihmisiä. Kurjaa lukea monen kaverin kuulumisia pelkästään blogeista, kun muuhun ei riitä aika eikä yhteydenpitotaidot. Parempi sekin kuin ei mitään.