I wanna do real bad things with you. ( 0 )
Selvisin joulukorttiurakasta hengissä ja pääsin jopa viettämään joululomaa hieman etuajassa. En ole kyllä keskittynyt hetkekään joulupukkeihin, tonttuihin, poroihin tai muihinkaan jouluisiin otuksiin, vaan suurimman osan ajasta olen viettänyt vampyyrien parissa. Sain Matilta lahjaksi Twilight-sarjan seuraavan osan, New Moon, ja kuten arvata saattaa pystyn kiskomaan itseni irti kirjasta vain lyhyiksi ajoiksi (kun haen esimerkiksi lisää karkkia ehtymättömästä karkkivuorestani olohuoneen lattialta). Kirjan lisäksi olen vihdoinkin löytänyt aikaa katsoa True Blood -sarjaa, joka myöskin keskittyy vampyyreiden ja ihmisten välisiin suhteisiin. Sarjaa on nyt tehty yksi tuotantokausi ja olen onnistunut säästämään kolme viimeistä jaksoa tälle illalle. True Bloodissa on vähän sama vika kuin Twilightissakin; välillä jotkut kohtaukset ärsyttävät ja aiheuttavat myötähäpeää suunnattomasti, mutta silti sarjaan on onnistunut koukuttamaan itsensä. Olo on yhtä innostunut kuin joskus ala-asteikäisenä katsoessani Pikku vampyyri-kirjoista tehtyä tv-sarjaa pimeässä huoneessa, lakanasta ja narusta kyhätty “vampyyriviitta” harteillani (taisinpa vielä joskus juoda tarkoituksella äidin tekemää lähes verenpunaista marjamehua…). True Bloodin alkutunnari on muuten paras ikinä.
Sain omasta mielestäni aivan liikaa joululahjoja, vaikka en tietenkään valita, koska kaikki niistä olivat hyödyllisiä ja sellaisia joita oikeasti tarvitsen/halusin. Tässä siis perinteisesti lista tärkeimmistä lahjoista:
- New Moon-kirja
- The Machinist-leffa
- OBH Nordican vedenkeitin
- henkilövaaka
- kylpytakki (viininpunainen ornamenttikuviolla)
- Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita -novellikokoelma
- muki, jossa lukee Drink coffee, do stupid things faster with more energy (keitin juuri kahvia tarkoituksenani korkata mukin neitsyys)
- Iittalan tuikkulyhty
- Marimekon kaksi käsipyyhettä (kyllä, valitettavasti unikkokuosilla)
- musta helmalakana
- niin paljon karkkia että hankin uuteen vuoteen mennessä diabeteksen
Kerrankin vietimme oikeasti rauhallisen joulun ilman mitään turhaa sähläystä ja aattoon asti kestävää joulustressiä. Seuraavaksi odotellaankin sitten uutta vuotta.
Kakkaa lumella ( 0 )
Neljä päivää ahkeraa ahertamista postilla takana, edessä vielä noin viikon verran hommia. Ensimmäisenä päivänä opin jo muistamaan hyllyjen numerot ulkoa, joten aivotoimintaa ei lajittelussa suuremmin tarvitse (keskittymistä senkin edestä). Poikkeuksena ne monet tilanteet, joissa joulukorttien lähettäjät ovat loistaneet ja kirjoittaneet korttiin esimerkiksi Porin postinumeron ja sen jälkeen “Sodankylä”. Mukavan leppoisaa hommaa, saamme jopa kuunnella radiota samalla niin ei ihan hiljaisuudessa tarvitse työskennellä. Osaan jo tässä vaiheessa Energyn soittolistan ulkoa, mutta Energy on kuitenkin pienempi paha verrattuna vaikkapa Radio Novaan, jota jouduin kuuntelemaan tänään parin tunnin ajan. Toivon saavani tämän työrupeaman aikana sen verran rahaa kasaan ettei tarvitsisi nostaa opintolainaa keväällä.
Vietimme eilen eli lauantaina opiskeluryhmämme pikkujouluja minun ja Matin luona. Luokastamme on karsiunut pois kaikki bileiden antisankarit, vakiojuopot ja muut yleisen hilpeyden/kurjuuden aiheuttajat, joten ilta oli hyvin rauhallinen verrattuna joihinkin aikaisempiin kokoontumisiimme. Pelattiin hieman pleikkarilla, syötiin leipomiani joulutorttuja, juotiin glögiä (terästettynä tai ei) ja puheltiin sekavia. Heidi toi minulle ja Matille ennakkojoululahjaksi hyvää teetä sekä ihanan pöllöpehmolelun (pöllöt on parhaita), jonka Matti risti Herra Huu Huuksi. Hajoilimme myös erinäisille youtube-videoille, kuten Ellan & Aleksin Kakkaa lumella-biisille. Siirryimme lopuksi Rumaan, missä innostuin riehumaan tanssilattialla Heidin kanssa.
Viime keskiviikkona Timo kunnioitti meitä läsnäolollaan parin tunnin ajan käytyään ensin kuuntelemassa kyyneleet valuen Bullet For My Valentinea Pakkahuoneella. Timo kertoi surusanoman ja tunnusti ruvenneensa pelaamaan WOWia. On se nyt saatana kun pitää lähteä tuollaiseen parisuhteen rikkomiseen vapaaehtoisesti mukaan. Joo joo kaikki wowin pelaajat eivät ole peliriippuvaisia ja saattavat elää ihan normaalia elämää, mutta sallittakoon minullekin omat ennakkoluuloni.
Sain taas ihan järjettömiä kiksejä eräästä kirjasta nimeltä Twilight (juurikin se mistä tehtiin juuri leffa jossa on ihan tyhmiä näyttelijöitä enkä todellakaan aio katsoa sitä). Tiedän Twilightin olevan hieman lapsellinen, nössö ja ällöromanttinen. Se myös noudattaa hyvin perinteistä ennalta-arvattavaa kaavaa, you know, hyvä vs. paha ja lopussa kaikki onkin hyvin ja pinkkejä koppalakkiponeja hypähtelee pellolla sateenkaaren alla. Kaikestä tästä huolimatta kirja sai ainakin minut liimautumaan sohvan nurkkaan ja pidättämään hengitystä kunnes huulet sinertyivät. Pidätän siis oikeuteni vampyyrihömppään.
Keskiviikkona koittaa totuuden hetki kun siirrämme harjoitustyömme opettajien arvioitavaksi. Lisäksi edessä on vielä yksi tentti, jonka menen feilaamaan, koska en ehdi töiden takia lukea siihen. Ehkä nukun muistitikku tyynyn alla, jos vaikka powerpoint-esityksistä siirtyisi informaatiota aivoihini.
Pain in der Arsch ( 0 )
Hurjan koodaamisen, kiroilun, hajoilun ja kahvikupillisten välissä ehtii harrastaa elämää hyvin niukalti, mutta sitäkin on pari kertaa tullut lähiaikoina tehtyä. Lauantaina matkasin Ylöjärvelle ensin Matin vanhempien luo ja sitten illemmalla eräisiin tupareihin. Ihmismassa koostui noin puoliksi Matin kavereista ja tutuista, joiden kanssa itsekin tykkäsin jauhaa luonnontuotteita. Mukava ja sosiaalinen ilta kaikin puolin. Täysin odottamatta ja suunnittelematta päädyin myös juomaan alkoholia sinänsä päihtymistarkoituksessa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Mistään kännäämisestä ei kuitenkaan voi puhua, hiprakka on vammainen sana ja sivistynyt juominen kuulostaa liian taiteelliselta sekä keski-ikäiseltä joten enpä sen tarkemmin erittele määriä. Muutamaan vuoteen ei ole ollut mitään intressejä koskea alkoholiin, nyt on mieli muuttunut joltain osin. Jos joku tekee siitä itselleen ongelman niin siitä vaan, itse en näe asiassa mitään päivittelyn tai ihmettelyn aihetta. En ole koskaan hirveässä humalassa viihtynyt, joten tuskin tulevaisuudessakaan tulen mitään perskännejä vetämään. Eniten tilanteessa miellyttää se ettei enää tarvitse jossitella ja miettiä “mitä jos sittenkin”.
Illalla kun siirryimme porukalla takaisin sivistyksen pariin Tampereen keskustaan, saimme kokea jänniä hetkiä. Menimme Matin kanssa McDonaldsiin hakemaan paria kaveria mukaan ja paikansimmekin heidät nopeasti ihmisten joukosta. Matti istui kaverinsa viereen ja kouraisi heti tarjottimelta ranskalaisia itselleen ja meinasikin seuraavaksi vetäistä kielen solmuun kurkkuunsa, kun kyseinen “kaveri” kääntyi ja osoittautui yli kolmekymppiseksi melko pelottavan näköiseksi sedäksi. Hämmennyksen keskellä Matti sai kakaistua ulos vain hieman tilanteen sopimattoman linen “ai sori, saanks mä pitää nää”. Hetken ärjyttyään ja huidottuaan mies rauhoittui kun monta kertaa sille ensin selitettiin että kyseessä oli väärinkäsitys. Sitten kuuntelimmekin jonkin aikaa miehen selityksiä linnatuomiosta sekä vieressä istuvasta epämääräisestä naisystävästä, kuinka tämä oli täysin hullu mutta hyvä pano, sekä kyseisen naisen valitusta bentsojen loppumisesta ja kuinka se joutui nukkumaan yksiössä jossa punkkasi 11 muuta tyyppiä. Liukenimme lopulta paikalta ulos nauramaan. Täyttä tilannekomiikkaa.
Sunnuntaina kävin Piian kanssa kirpparilla ja kahvilla. Kirpparilta tarttui mukaan t-paita sekä Placebon yhdessä David Bowien kanssa tekemä sinkku.
Mietittiin tuossa yksi päivä, että mikä kaikkein ärsyttävin ja hermoja raastavin mainos jonka muistaa. Kärkipaikan valtasi Riesen-karkkien mainos, jossa joku läskiposkipoika käy isänsä kanssa läpi legendaarisen dialogin siitä, kuinka poika nyt yhtäkkiä haluaakin osan isän lehdestä ja jopa Rieseninkin. Yleisesti ottaen kaikki surkeasti dubatut mainokset saavat veren kiehumaan. Toisena hyvin ärsyttävänä tuli mieleen kaikki Actimel mainokset (”söin vähän huonosti ja nyt turvottaa”). Lisäksi omana inhokkisuosikkinani on joku ruokakermamainos jonka lopussa ylipirteä pikkutyttö kirkaisee “ja maukasta!!”. Sen koettuaan tuntee fyysistä pahoinvointia vähintään seuraavaan mainostaukoon saakka.