Sympatiaa sairaille ( 0 )
Viime viikon torstaina maailma kohahti ja kaikki nostivat silinteriään kun Matti täytti 21 wee. Ollaan nyt siis samassa ikuisessa hiekkalaatikkoiässä. En muistanut/jaksanut tehdä erillistä onnittelupostausta, Jani hoiti sen puolestani hyvin mallikkaasti.
Tänään oli viimeinen Nokian haastattelu ja jouduin taas palaamaan takaisin vanhaan kökköluuriini. Olen niin kauan tyytyväinen kun pystyn puhumaan puhelimeen sisätiloissa. Puhelimessani nimittäin on pienoinen vika, se ei toimi ilman raikasta happea tai vaihtoehtoisesti pakokaasuja, joudun yleensä aina siirtymään eteiseen/ulos puhumaan. Muutenkin alkaa tekniikkaa pettämään, läppäri temppuilee ja sillekin pitäisi taas antaa uusi elämä.
Koulussa olen oppinut paljon uutta, pääsäntöisesti tosin itseopiskelemalla tai roikkumalla kaverin hihassa huutaen “jumalauta mää en tajuu, kerro miks nää käyttäytyy näin!”. Pään seinään hakkaamisesta on sinänsä ollut hyötyä, joten kuten olen vielä pysynyt kärryillä. XML on muuten kivaa.
Onnistuin jostain kumman syystä pääsemään postiin töihin jouluapulaiseksi, käsittääkseni lajittelemaan joulukortteja. Alkuhämmennyksestä toivuttuani olin hyvinkin iloinen, raha on aina tervetullutta. Etukäteen vaan tiedoksi että minua ei pahemmin tule näkymään parina viikkona ennen joulua. Päivät koodataan ja illat lajitellaan, yritän nimittäin saada mahdollisimman paljon työtunteja.
Kirjastotäti Maria on diilannut minulle vakavaa riippuvuutta aiheuttavia kirjoja jo muutaman kuukauden ajan ja jatkaa tätä bisnestään onneksi koko ensi kevään. Olen saanut luettua mm. iki-ihanan Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita ja tällä hetkellä on kesken Sankarit (tosin kirjan avattuani muistinkin lukeneeni sen jo muutamia vuosia sitten). On se kumma miten jotkut ihmiset pystyvät elämään ilman kirjoja, jäävät kyllä paljosta paitsi.
Tällä hetkellä istun Jyväskylässä kuumeessa, kääriytyneenä ällösöpöön sydänhuopaan. Junamatkalla huomasin kuinka kuumeinen olo alkoi pikkuhiljaa hiipiä jäseniin enkä enää voinut liikkuvasta junasta paeta takaisin Tampereelle sairastamaan. Täällä saan ainakin teetä ja sympatiaa.
Vielä yhden asian haluan jakaa (spread the love, babe!): Sellainen henkilö kuin David Firth tekee kaikkia hyvin omituisia ja sekopäisiä, mutta samalla jollain sairaalla tavalla loistavia videoita. Tässä siis linkki uusimpaan tekeleeseen.