MinnaMatti 1v. ( 1 )
Kulunut vuosi on ollut lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi ja riemukkaampi aika. My sweet prince, without you I’m nothing.
Kuvasta kiitokset hovitaiteilijallemme Janille.
International playboys ( 2 )
Ensimmäisen joogatuntini perusteella lähes kaikki ennakkoluuloni täyttyivät. Istuimme risti-istunnassa (ei sentään lootusasennossa) kädet yhdessä kasvojen tasolla, toistaen samalla “ommmmmm” ja kuuntelimme, kuinka ääni resonoi sisällämme. Etsimme myös tiettyä hengitystyyliä matkien kuorsaamisen ääntä ja avasimme varpaiden stressipisteitä (muljautin varpaani melkein sijoiltaan). Jouduin monta kertaa pidättelemään naurua. Onneksi tunti sisälsi myös hieman järkevämpiä harjoituksia joiden jälkeen olo oli hyvin hikinen ja tärisevä. En siis oikein pysty ottamaan astangajoogaa tosissani, mutta en kuitenkaan aio luovuttaa vaan jatkaa sitkeästi itseni henkistä puhdistamista ja sisäisen valon löytämistä. Intervallijumppa sen sijaan vaikutti oikein hyvältä liikunnalta. Sopivan vaativaa ja monipuolista.
Päätin tässä eräänä iltana kahdentoista aikoihin päivittää wordpressin uuden version sen suuremmin miettimättä, joten lopputuloshan ei tietenkään ollut kovin suotava. Onnistuin nimittäin hävittämään kaikkiin aikaisempiin merkintöihin liitetyt kuvat. En ole vielä jaksanut keksiä ratkaisua tähän, joten palaan ongelman ääreen paremmalla ajalla.
Tällä hetkellä vietän taas viikonloppua Jyväskylässä. Perjantai-ilta sujui iloisesti baarissa ja tänään kiertelin kirppareita, kävin kahvilla kavereiden kanssa ja katsoin Michael Mooren The Big One -dokumentin Ilonan kanssa. Sitä ennen ehdimme myös käydä tuloksettomasti dyykkaamassa Lidlin roskiksilla. Kirpparilta mukaan tarttui kahdella eurolla seuraavanlaiset kengät.
Pieninä vikoina mainittakoon puuttuva vetoketjun lenkki ja sisältä puhkikuluneet pohjalliset. Toisen kengän päällä on myös selkeästi ollut jotain painavaa, joka on painanut kärkeä hieman lyttyyn muutamasta kohdasta. Pienellä huollolla väitän kuitenkin saavani niistä ihan käyttökelpoiset.
Varoituksena sanottakoon, että loput tästä postauksesta tulee sisältämään vain tyhjänpäiväistä vuodatusta aiheesta Minun Elämäni. Sain siis tänään toimia taksikuskina vanhemmilleni. Olin taas hyvin kiitollinen joutuessani istumaan vanhempieni tuttujen luona kuuntelemassa kuinka olen isän mielestä huonompi ihminen mustan tukkani vuoksi. Tarkkaa sanavalintaa en muista, mutta käytännössä en siis ole yhtä paljon “isän tyttö” koska en ole vieläkään palannut takaisin omaan, vaaleaan hiusväriini. Kuulemma kovasti edelleen odotetaan sitä että tämä “vaihe” menisi ohi ja palaisin takaisin ruotuun. Kertokaa minulle hyvät ihmiset kuinka tukan väri tai lävistykset vaikuttavat henkilön luonteeseen? Kiinnostaisi myös edelleen tietää mikä tämä kuuluisa “vaihe” on. Hiukseni värjäsin muistaakseni lukion kolmannen vuoden alussa ja ensimmäisen lävistyksen taisin ottaa 19-vuotiaana. Mikään teini-iän kapinavaihe ei siis ainakaan koskaan ole ollut syynä ulkonäkömuutoksiini. Sillähän ei myöskään varmasti ole merkitystä, että olen nykyään tyytyväisempi itseeni ja olemukseeni. Joskus tulevaisuudessa kyllästyn varmasti mustaan hiusväriin, mutta se on sen ajan murhe.
Eihän tämä tietenkään mikään suuri asia ole, ärsyttää vaan taas hetkellisesti. Kaikesta huolimatta pidän kuitenkin vanhemmistani paljon (varsinkin äiti on ihan paras), joskus vain niin pienet asiat onnistutaan muuttamaan ongelmiksi.
Uudistuksia ( 1 )
Sainpa vihdoinkin hankittua sivutilaa kapsilta ja näin ollen siirrettyä blogini oman domainin alaisuuteen. Elämme jännittäviä hetkiä. Ulkoasu on lainattu Janilta, tarkoituksena olisi jossain vaiheessa koodata itse jotain. Tähän saattaa kyllä hetki mennä, en ole muutenkaan jaksanut lähiaikoina panostaa blogiini.
Tässäpä jonkinlainen lyhyt kertaus lähiaikojen tapahtumista: Jani muutti toverinsa Mikon kanssa vihdoinkin Tampereelle. Juhlistimme tätä tapahtumaa tupareissa. Koulua on ehtinyt olla parin viikon ajan. Luulin jo päässeeni eroon liiketalouden kursseista, mutta toinen vuosi alkoikin suureksi harmikseni liiketoiminnalla. Lisäksi opiskelen taas pitkästä aikaa ruotsia. Odotan innolla seuraavaa jaksoa jolloin pääsen taas koodaamaan.
Ilmoittauduin kahdelle kansalaisopiston kurssille; intervallijumppaan (kuulostaa hyvin kasarilta ja pelkään olevani ainut alle 40-vuotias) ja astangajoogaan. Nähtäväksi jää kuinka ahkerasti jaksan osallistua. Sain myös hyppysiini uuden hienon kännykän, jolla saan leikkiä parin kuukauden ajan, koska osallistuin uskollisen nörttijoukkion kanssa Nokian ja TTY:n tutkimukseen. Käytännössä minun pitää ottaa kuvia puhelimella, lähetellä niitä flickr:iin, kuunnella musiikkia ja kaikkea muuta.
Perjantaina oli Rock Against Drugs Pakkahuoneella, työtehtävänäni oli toimia järjestyksenvalvojana. Aluksi panikoin, koska minut määrättiin lavajärkkäriksi. Olemattomalla kokemuksellani en uskonut soveltuvani näin vastuulliseen tehtävään, mutta tapahtuman osallistujamäärä jäi niin pieneksi, ettei syytä paniikkiin ollut. Loppujen lopuksi ilta meni omasta puolestani hyvin lavan reunalla yleisöä vahtien, vaikka vahvistimen vieressä istuminen meinasi räjäyttää aivot päästäni korvatulpista huolimatta.
Miina ja Ilona majoittuivat viikonlopuksi luoksemme. Launtaina kävimme kiertelemässä kirppareita ja muita kauppoja sekä illalla teimme lyhyehkön visiitin Rumaan. Muuten lähinnä lojuimme, söimme lettuja ja hihittelimme. Minulla ainakin oli hyvin mukava viikonloppu, vaikka hieman kipeä olenkin taas ollut.