Paljon on ehtinyt myös lukea kirjoja ja katsoa leffoja/sarjoja. Sarjoista saatiin loppuun Band of Brothers, joka kertoo Easy Companyn vaiheista toisessa maailmansodassa. Yleisesti ottaen sotaelokuvat eivät jaksa kiinnostaa yhtään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (kuten Fullmetal Jacket), mutta Band of Brothers oli jännä ja mielenkiintoinen. Hyvin rakennetut henkilöhahmot ja kuvaustyyli varmasti eniten vaikuttivat siihen että jaksoin katsoa kaikki jaksot tylsistymättä. Vielä kesken ovat Twin Peaks, The Wire ja Monster (anime kawaii). Hyvistä elokuvista mainittakoon ainakin The Last King of Scotland, Babel, Coraline ja The Constant Gardener. Pitäisi kyllä itsekin alkaa pitää listaa katsotuista elokuvista niin pysyisi paremmin mukana mitä kaikkea on katsonut.

Kesän ja alkusyksyn kunniaksi olen lukenut paljon Stephen Kingiä, kuten Kuoleman käytävä ja Pedon sydän. Aloitin myös Mustan tornin uudelleen. Muistan etten joskus jaksanut jatkaa kyseisen sarjan lukemista, koska ensimmäinen osa tuntui sekavalta ja tylsältä. Ei mikään ihme jos on tuntunut sekavalta, koska tajusin Revolverimiehen luettuani etten selkeästikään ole lukenut ensimmäistä osaa vaan jonkun toisen. Tänään luin loppuun Cormac McCarthyn kirjan Tie, josta olin ehtinyt aikaisemmin lukea ehkä 40 sivua. Loppu menikin sitten yhdellä istumalla sohvalla maaten. Voisin hehkuttaa Tietä monen rivin verran, mutten jaksa, koska se pitää ehdottomasti lukea itse. Kiitos vaan taas Marialle suosittelusta.

Tampereeltakin on tullut poistuttua muutaman kerran. Käytiin joskus viikkoja sitten katsomassa The Birthday Massacre ja samalla viikolla Turbonegro Ankkarockissa. Kumpikaan ei pettänyt. Birthday Massacren keikkaan suhtauduin vähän ennakkoluuloisesti, mutta Nosturissa olin jo innostunut pieni fani. Turbonegro oli oma vanha itsensä ja sain ostettua jopa tyttömallisen Turbonegro-paidan jollaisesta olen pitkään haaveillut. Tällä hetkellä löytyy liput Musen ja Mew:n keikoille. Jotain on tapahtunut tuurilleni lippujen saannin suhteen, koska kummallekaan keikalle emme Matin kanssa onnistuneet saamaan kenttälippuja. Kuka oikeasti haluaa istua keikan ajan jossain katsomossa? Saatiin sentään kuitenkin edes katsomoliput, kummatkin keikat myytiin käsittääkseni loppuun suhteellisen nopeasti. Harkitsin jo hetken Mew:n lipun myymistä, koska bändin uusin levy No more stories (ei, en muista sitä koko nimeä joka on jotain kaksi lausetta pitkä) ei yhtään vakuuttanut. Kerrassaan tylsä kokonaisuus, josta löytyy muutama kuuntelemisen arvoinen biisi. Tuntuu että kaikki bändin jäsenet laittoivat Minä Olen Taiteilija-baskerin päähän ja avasivat punaviinipullon kun alkoivat tehdä levyä. Yritetään nyt kuitenkin vielä ymmärtää.

Muutenkin tuntuu että kaikkien hyvien bändien uudet levyt kuulostavat omiin korviini kovin mitäänsanomattomilta. Placebon Battle for the Sun ei tee vieläkään vaikutusta, se on sellainen “ihan kiva”. Rise Againstin uusimman (joka julkaistiin kyllä jo melko kauan aikaa sitten) jaksoin kuunnella kerran läpi, sitten alkoi ahdistaa, eikä hyvällä tavalla. AFI:n uusi sinkku parin viikon päästä julkaistavalta levyltä oli melko laimea, vaikka olenkin kyllä innoissani uudesta levystä. Raised Fistin Veil of Ignorance julkaistaan käsittääkseni tällä viikolla ja sen olisi parasta olla hyvä. VNV Nationin uusinta en ole ehtinyt vielä kuulla. There’s still hope.

Ensi kuussa pääsen vihdoinkin taas ulkomaille, kohteena Bremen, Saksa. Harmi etten enää osaa saksaa senkään vertaa kuin lukiossa osasin. Olin ahkera jo hyvissä ajoin ja kävin otattamassa uuden passikuvan itsestäni, koska passi oli mennyt vanhaksi heinäkuussa. Eipähän tarvitse enää hävetä vanhaa kuvaa, Minna vuosimallia -99. Viikonloppuna olisi luvassa Inglourious Basterds sekä Marian ja Ismon tuparit (viimeinkin, toivottavasti).

Ylitin tänään omat rajani ja hyökkäsin ennakkoluulottomasti tekemään valkosuklaakakkua, jonka ohje vaikutti aivan liian monimutkaiselta rajoittuneille leivontataidoilleni. Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni kakkuvuokaa, jossa on irroitettavat reunat. Kaikkein vaikein osa taisi olla liivatteen kanssa leikkiminen. Mietin myös pitkään haluanko edes leipoa mitään missä on liivatetta. Wikipediaa lainatakseni, “liivate eli gelatiini on proteiinista koostuva ruoka-aine, jota valmistetaan yleensä sian nahasta, tai sian tai naudan luista, suolista ja jänteistä pitkään keittämällä”. Kasvissyöjänä ajatus liivatteen nauttimisesta ei siis ole kovin houkutteleva, mutta koska syön myös liivatetta sisältäviä karkkeja niin ajattelin jättää jeesustelut sikseen. Kuulinpa leipomisurakan jälkeen Ilonalta, että liivatteen voi hyvin monessa tapauksessa korvata perunajauholla. Seuraavalla kerralla siis. Kakun onnistumista joudun jännäämään huomiseen saakka, jolloin kestitsen synttäreitäni viettämään tulleita kavereita.

Vietän tällä hetkellä autuaita lomapäiviä vielä noin kuukauden ajan, koska sanoin itseni irti töistä jokin aika sitten. Jääräpäisenä tahkosin tasan kaksi kuukautta järkyttävän huonolla palkalla tehden työtä jota inhosin yli kaiken, mutta lopulta päätin olla järkevä ja lopettaa. Itse työ luonnistui jo melko rutiinilla enkä stressannut siitä sen enempää, mutta se palkka. Sain ensimmäiseltä kuulta rahaa vähän yli 300€ ja siitäkin 150€ oli koulutuspalkkiota. En myöskään kehittynyt työssä yhtään ja myin koko ajan niin huonosti, ettei palkka siitä olisi minnekään noussut. Koko hommassa oli lisäksi hienoinen huijauksen maku, eikä minun moraalini ainakaan anna periksi tienata elantoa muita ihmisiä huijaamalla. Sain kuitenkin työkokemusta joka on ehdottomasti parempi kuin mitään.

Mainittavan arvoinen asia on myöskin Morrisseyn keikka joka tapahtui tuossa jokin aika sitten. En osaa mitään sen kummempaa sanoa kuin että tykkäsin paljon enemmän kuin viimeksi Morrisseyn nähdessäni. Nyt olen sentään kokenut lopullisen Morrissey/Smiths-herätyksen. Ihanaa musiikkia. Ensi keskiviikkona pitäisi matkata Helsinkiin katsomaan The Birthday Massacreta ja lauantaina Ankkarockiin Turbonegron vuoksi. Toivon ettei kumpikaan tuota pettämystä.

Koska vietän tylsää perjantai-iltaa itsekseni, käytän aikaani myös seuraavanlaiseen Marialta pöllittyyn tyttömeemiin.

Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
Noin 15-20 minuuttia, joka on mielestäni liikaa varsinkin kouluaamuina.

Tyttömäisin tapasi?
Öö…en tykkää liikkua julkisesti täysin ilman meikkiä tai tukka laittamatta.

Lempihajuvesi?
Lacosten Touch of spring. Ainut minkä omistan ja jota harvoin muistan käyttää.

Monetko kengät omistat?
12 jos molemmat liikuntakengät ja kumpparit lasketaan.

Käytkö kirpputoreilla?
Kyllä.

Ajatko isin ostamalla autolla?
Kyllä, mutta se on edelleen isin auto.

Päivittäiset kauneusrutiinisi?
Normaalit hygieniajutut plus meikkaus ja tukan kanssa taiteilu.

Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
Käytettyjä vaatteita useammin kuin uusia. Kuukausittain kuitenkin.

Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
Hesari.

Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
Robert Smith, Brian Molko, David Bowie ja tyyppejä Tarantinon leffoista.

Millainen on vaatekaappisi?
Harmaa. Hyllyjä täynnä.

Entä karkkihyllysi?
Miespuoleisella asukilla on yleensä karkkia hyllyllä, ei minulla.

Panostatko sisustukseen?
En pahemmin. Verhoja meillä ei ole ollut vuoteen.

Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
Ohi.

Alusvaatemakusi?
Sellaset käy mihin perse mahtuu.

Onko mätsäys tärkeää?
En ymmärrä sellaisen päälle, valitettavasti. Musta käy mustan kanssa.

Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
Ei.

Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
Ei.

Millainen on ystäväpiirisi?
Piiri pieni pyörii.

Vietättekö tyttöjen iltoja?
Ei ole muistikuvaa sellaisista.

Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
Jos aurinko hyökkii päälle niin ihan rauhassa mutta erikseen en vaivaa näe.

Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
Tuskin se mitään kvanttifysiikkaa on.

Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
Enpä ole kyseisistä ammateista haaveillut.

Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
Hiuslakka.

Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
Välillä.

Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä? Tai nörteistä?
Tykkään mateista.

Kuinka paljon omistat vaatteita?
Tällä hetkellä melko kiitettävästi.

Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
En.

Käytätkö koruja?
Lävistysten lisäksi kun muistan niin toisessa ranteessa yleensä ja joskus kaulassa.

Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
Eiköhän sillä nyt yksi talouskriisi ratkaista.

Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
En.

Teetkö heräteostoksia?
Elokuvien suhteen joskus.

Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
Mitä?

Kaikki tärkeimmät bänditkin ehti katsoa. Perjantaina tietenkin Placebo, jota odottikin taas silmät kiiluen. Pakko valittaa sen verran, että soittivat vähän liikaa uusia biisejä, varsinkin kun oli kyse festarikeikasta. Eikä Battle for the Sun vaikuta vieläkään mitenkään kovin hohdokkaalta, vaikka useamman kuuntelun jälkeen levyä on alkanut arvostaa enemmän. Keikka ei ollut mikään mieltä räjäyttävä kokemus, mutta Placebo on aina Placebo ja hyvin tyytyväinen ja iloinen olo jatkui vielä keikan jälkeenkin. Ennen Placeboa ehdin käydä muutaman biisin ajan kuuntelemassa Volbeatia. Mielelläni olisin koko esityksen katsonut, mutta seuraavalla kerralla sitten. Lauantain kohokohta oli ehdottomasti Raised Fist, vaikka olinkin aneemisen ameeban tasolla koko keikan ajan, enkä suuremmin edes evääni liikauttanut. Melko törkeää ottaen huomioon Raised Fistin musiikin, jota kuunnellessa on hyvin vaikea pysyä paikoillaan. Hyvältä silti kuulosti kuten aina ja tekisikin mieli ostaa lippu syksyiselle Nosturin keikalle.

Sunnuntaina soitti Editors, jota myöskin pienellä innostuksella olin odottanut. Kaikki biisit joista pidän toimivat hyvin, mutta Editorsilla on hieman myös tylsempiäkin kappaleita joiden aikana huomio herpaantui ja eksyin täysin omiin ajatuksiini.  Keikka loppui melko tylysti, koska bändi ei joko halunnut tai heidän ei annettu soittaa encorea. Kokonaisuudessaan viikonloppu meni sujuvasti ja majoituskoulullakin pystyi nukkumaan sikeästi korvatulppien avulla. Suihkuun ei tosin saanut valoja, mutta mitäpä pienistä.

Huomenna pitäisi lähteä juhannuksen viettoon Jyväskylään. Tavoitteena edelleen hukkua järveen sepallus auki.

Jotenkin kummallisesti löysin itseni taas viime lauantaina Mahdollisuuksien torilta YADin infolta, vaikka viime vuonna kovasti vannoin että ei enää ikinä. Hermothan siinä taas meni. Ei, minua ei valitettavasti kiinnosta keskustella kanssasi siitä, miksi mielestäsi kaikkien huumeiden myyminen ja käyttäminen pitäisi olla laillista. Ihan vain sen takia etten jaksaa enää jauhaa asiasta ja mielestäni maailmankatsomuksesi on hyvin naiivi. Sainpa kuitenkin taas syödä hyvää vegaanihampurilaista ja ostin muutaman hihamerkin.

Toissapäivänä eli tiistaina kävimme Matin kanssa ennakkokuuntelemassa Klubilla Placebon kesäkuussa julkaistavan levyn Battle for the Sun. Yhden kuuntelemisen perusteella on vaikea muodostaa kattavaa mielipidettä, mutta osa biiseistä kuulosti turhan tasapaksuilta ja neutraaleilta, vaikka Sanna kovasti väittikin minun olevan väärässä. Uskon kuitenkin, että kuunneltuani levyn muutamaan kertaan osaan jo arvostaa sitä enemmän. Eihän Placebo voi tehdä huonoa musiikkia, eihän? Placebosta siirrytäänkin Provinssirockiin jonne kyseinen yhtyekin tulee esiintymään. Pääsimme Matin kanssa Provinssiin myymään bändipaitoja, joten kolmen päivän reissu tiedossa. Lisäksi ehkä Ilosaarirock olisi tähtäimessä.

Aloitinpa tuossa maanantaina sitten ensimmäisen kesätyöni pariin vuoteen. Kaksi edellistä kesää olen sossun rahoilla elellyt kun kukaan ei ole töihin huolinut vaikka kuinka on yrittänyt. Ei kyllä olisi nytkään tarvinnut huolia. Voin jo kolmen päivän kokemuksella sanoa suoraan sydämestäni, että vihaan työtäni. Kyseessä on kokopäiväinen provisiopalkattu puhelinmyyntityö ja ajattelin kyllä selviäväni, palkankin kun luvattiin olevan hyvä. Muiden työntekijöiden ensimmäisen kuun palkka on kuitenkin ollut sellainen, ettei sillä edes vuokraa maksaisi. Pakko kait yrittään hakata vielä päätä seinään ja kehittää jostain supermyyntitykkitaidot ja raudanlujat hermot. Eilistä työpäivää piristi kuitenkin Piian ilmoitus, että tilaamani T-paidat olivat tulleet.

Perjantaina olisi tarkoitus suunnata Marian kanssa Savonlinnaan tervehtimään Oonaa. Eläköön viiden ja puolen tunnin junamatka. Pitää varmaan ottaa joku Kimble mukaan ja testata kuinka monta tuntia sitä jaksaa pelata putkeen tai kuinka pian kanssamatkustajien hermot pettävät.

Hyviä keikkauutisia kantautuu koko ajan lisää, tällä kertaa ostin lipun The Birthday Massacren keikalle. Liput olivat onneksi vain 20€, sen enempää (plus tietty junamatka Helsinkiin ja takaisin) en ehkä olisikaan valmis maksamaan. Provinssin lippukin on nimittäin vielä hankkimatta. Ehdin tässä välissä käydä näkemässä Danko Jonesin, joka ei ihan niin paljoa hetkauttanut kuin aikaisemmin, koska en tiedä bändin uudempia biisejä enkä ainakaan kuulemani perusteella kovin monesta välittänyt. Ihan jees keikka kuitenkin. Lisäksi lähdin Sannan seuraksi katsomaan The Bellraysin kahden jäsenen akustista keikkaa. Täytyy myöntää että Lisa Kekaulalla on äärimmäisen hieno ääni.

Selvisin onneksi viime jaksosta koulussa ja selvitin molemmat kurssit kunnialla. Arvosanoiksi ilmaantui ohjelmoinnista 3 ja digimediasta 4. Nyt on onneksi vuorossa seesteisempi jakso, graafista viestintää ja DVD tuotantoa, joista kummastakin pidän. Olen taistellut miljoona tuntia tuulimyllyjä vastaan ja yrittänyt saada eri ohjelmia asennettua ja säätää ne toimimaan haluamallani tavalla. Minähän en nimittäin käytä jotain koulussa olevaa jeesuksenaikaista ohjelmaa, josta on saatavilla reilusti uudempi ja parempi versio.

Maria pyysi joskus listaamaan ne Morrisseyn/The Smithsin biisit jotka toivoisi kuulevansa Morrisseyn tulevalla keikalla kesäkuussa. Olen miettinyt omaa listaani pitkään ja hartaasti (n. 5 minuuttia) ja tässä lopputulos:

• You know I couldn’t last
• You have killed me
• I like you
• First of the gang to die
• Irish blood, English heart
• The more you ignore me the closer I get
• Mama lay softly on the riverbed
• Jack the ripper
• Barbarism begins at home
• Handsome devil
• Hand in glove
• There is a light that never goes out
• Bigmouth strikes again
• Panic
• Girlfriend in a coma

Ja monta monta muuta. Jack the ripperiä tuskin koskaan livenä kuulen, kappale on muistaakseni joku sinkun b-puoli, mikä ei tee siitä silti yhtään sen huonompaa. Jos yksi Morrisseyn soolotuotantobiisi pitäisi valita, niin ottaisin You know I couldn’t last tai sitten You have killed me, liian vaikea valinta. Tiedän ettei Morrissey ole sama kuin The Smiths mutta voisi se muutaman Smithsinkin biisin vetää. En muista Ruisrockin keikalta muita Smithsin biisejä kuin How soon is now. Lupaan tirauttaa muutaman kyyneleen jos kuulen There is a light that never goes outin.

Huomenna pitäisi raahata kasseittain tavaraa kirpparille. Toivon todella saavani suurimman osan myytyä, koska itse en niillä tavaroilla enää mitään tee.

Ehdin viime viikolla tavata jopa muitakin ihmisiä, kävin vierailulla sekä Piian että Sannan luona. Vein kummallekin ystävänpäivän kunnniaksi suklaapusuja. Piia tuskaili koneensa kanssa ja söimme siinä ohessa suklaakakkua. Sanna tarjosi karkkia ja kissoja. Hirveetä mässäystä koko päivä siis.

Viime viikonloppuna juhlimme kaverin tupareita. Enpä muista milloin olisi viimeksi ollut niin hauskaa (no ehkä uutena vuotena), kokoonnuttiin pitkästä aikaa koulukavereiden kanssa yhteen paikkaan. Paljon puolialastomia ihmisiä, tyhmiä juttuja, homostelua ja ruokaa. Tämän ja huomisen Ruma-session avulla aion selvitä loppujaksosta. Hiihtolomaviikon ja sitä seuraavan viikon koodaan nimittäin kahta eri harkkatyötä. Täytyy varata loppumaton varasto kahvia ja energiajuomaa.

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Tämä kuva on otettu Jyväskylässä entisessä asunnossani loppuvuodesta 2006. Meillä oli kamera ja meillä oli hauskaa. Kim ja Maria ovat muistaakseni syöksymässä avaruuteen, oletettavasti The Smiths -planeetalle. Tämä on kait joskus ollut irc-galleriassakin, joten toivottavasti kuvan julkaisu ei häiritse. Minusta kummatkin näyttävät ihastuttavilta kuten aina, varsinkin Kim, jonka käsi vääntyy aivan omiin ulottuvuuksiinsa.

Jos kuulut mielestäsi neljään haastettavaan ihmiseen niin ole hyvä ja tee perässä.