Clandestination

Janisynttärii! ( 0 )

Myöhäksi meinasi mennä mutta ei hätää: täten toivotan Janille arvokasta vanhenemista ja hyvää syntymäpäivää!

(kehnojen photoshoppausten julkaisu tähän aikaan illasta pitäisi varmaan kieltää lailla…)

Tämän vuoden Provinssirock meni iloisesti työn merkeissä. Ihan oikeasti siis iloisesti vaikka töissä olinkin. Myytiin Matin kanssa siis bändipaitoja 6-7 tuntia päivässä ja ainakin itse viihdyin yllättävän hyvin sinkoillen tiskin, paitalaatikoiden ja kassan välillä. Kaikki ihmiset olivat mukavia ja paitoja meni melkoisella tahdilla lähes jatkuvasti. Varsinkin Placebon paidat katosivat nopeasti mustatukkaisten tyttöjen mukana. Olin pihi idiootti enkä ostanut Placebon paitaa, joten lauantaina tuhlasin rahojani Raised Fistin t-paitaan. Viikonlopun aikana jäätyilin muutaman kerran rahojen kanssa, koska päässälaskutaitoni ovat täysin hanurista. Mitään pahempia mokia ei sattunut, vaikkakin kerran myin vahingossa naisten XL-paidan miesten paidan sijasta. Tajusin asian vasta jälkikäteen, kun jäin miettimään miten kummassa paita vaikutti niin pieneltä. Toivottavasti paidan ostaneelle sedälle ei tullut kovin paha mieli. Matti sai vähintään kolmelta ihmiseltä kehuja kauniista silmistään ja minua kehuttiin hyvästä palvelusta.

Kaikki tärkeimmät bänditkin ehti katsoa. Perjantaina tietenkin Placebo, jota odottikin taas silmät kiiluen. Pakko valittaa sen verran, että soittivat vähän liikaa uusia biisejä, varsinkin kun oli kyse festarikeikasta. Eikä Battle for the Sun vaikuta vieläkään mitenkään kovin hohdokkaalta, vaikka useamman kuuntelun jälkeen levyä on alkanut arvostaa enemmän. Keikka ei ollut mikään mieltä räjäyttävä kokemus, mutta Placebo on aina Placebo ja hyvin tyytyväinen ja iloinen olo jatkui vielä keikan jälkeenkin. Ennen Placeboa ehdin käydä muutaman biisin ajan kuuntelemassa Volbeatia. Mielelläni olisin koko esityksen katsonut, mutta seuraavalla kerralla sitten. Lauantain kohokohta oli ehdottomasti Raised Fist, vaikka olinkin aneemisen ameeban tasolla koko keikan ajan, enkä suuremmin edes evääni liikauttanut. Melko törkeää ottaen huomioon Raised Fistin musiikin, jota kuunnellessa on hyvin vaikea pysyä paikoillaan. Hyvältä silti kuulosti kuten aina ja tekisikin mieli ostaa lippu syksyiselle Nosturin keikalle.

Sunnuntaina soitti Editors, jota myöskin pienellä innostuksella olin odottanut. Kaikki biisit joista pidän toimivat hyvin, mutta Editorsilla on hieman myös tylsempiäkin kappaleita joiden aikana huomio herpaantui ja eksyin täysin omiin ajatuksiini. Keikka loppui melko tylysti, koska bändi ei joko halunnut tai heidän ei annettu soittaa encorea. Kokonaisuudessaan viikonloppu meni sujuvasti ja majoituskoulullakin pystyi nukkumaan sikeästi korvatulppien avulla. Suihkuun ei tosin saanut valoja, mutta mitäpä pienistä.

Huomenna pitäisi lähteä juhannuksen viettoon Jyväskylään. Tavoitteena edelleen hukkua järveen sepallus auki.

Ei vaan kiinnosta ( 2 )

Olen laiminlyönyt blogiani oikein mallikkaasti lähiaikoina, mutta jos ei kiinnosta kirjoittaa niin ei kiinnosta kirjoittaa. Nyt kuitenkin kiinnostaa. Tämä lukuvuosi koulussa on vihdoin lopullisesti ohi, kävin viime viikolla vielä sähläämässä InDesign tentin ja palauttamassa DVD tuotannon harkkatyön. Sen kanssa saikin hajoilla taas hieman, Adobe Encore kun ei ole maailman ihmisystävällisin ohjelma. Paristakymmenestä musiikkivideosta sain peräti 5 toimimaan ja niistäkin jouduin yhden hylkäämään sopimattoman sisällön takia (Nine Inch Nailsin Happiness in Slavery, olisi varmaan varsin painavaa palautetta tullut opettajalta).

Jotenkin kummallisesti löysin itseni taas viime lauantaina Mahdollisuuksien torilta YADin infolta, vaikka viime vuonna kovasti vannoin että ei enää ikinä. Hermothan siinä taas meni. Ei, minua ei valitettavasti kiinnosta keskustella kanssasi siitä, miksi mielestäsi kaikkien huumeiden myyminen ja käyttäminen pitäisi olla laillista. Ihan vain sen takia etten jaksaa enää jauhaa asiasta ja mielestäni maailmankatsomuksesi on hyvin naiivi. Sainpa kuitenkin taas syödä hyvää vegaanihampurilaista ja ostin muutaman hihamerkin.

Toissapäivänä eli tiistaina kävimme Matin kanssa ennakkokuuntelemassa Klubilla Placebon kesäkuussa julkaistavan levyn Battle for the Sun. Yhden kuuntelemisen perusteella on vaikea muodostaa kattavaa mielipidettä, mutta osa biiseistä kuulosti turhan tasapaksuilta ja neutraaleilta, vaikka Sanna kovasti väittikin minun olevan väärässä. Uskon kuitenkin, että kuunneltuani levyn muutamaan kertaan osaan jo arvostaa sitä enemmän. Eihän Placebo voi tehdä huonoa musiikkia, eihän? Placebosta siirrytäänkin Provinssirockiin jonne kyseinen yhtyekin tulee esiintymään. Pääsimme Matin kanssa Provinssiin myymään bändipaitoja, joten kolmen päivän reissu tiedossa. Lisäksi ehkä Ilosaarirock olisi tähtäimessä.

Aloitinpa tuossa maanantaina sitten ensimmäisen kesätyöni pariin vuoteen. Kaksi edellistä kesää olen sossun rahoilla elellyt kun kukaan ei ole töihin huolinut vaikka kuinka on yrittänyt. Ei kyllä olisi nytkään tarvinnut huolia. Voin jo kolmen päivän kokemuksella sanoa suoraan sydämestäni, että vihaan työtäni. Kyseessä on kokopäiväinen provisiopalkattu puhelinmyyntityö ja ajattelin kyllä selviäväni, palkankin kun luvattiin olevan hyvä. Muiden työntekijöiden ensimmäisen kuun palkka on kuitenkin ollut sellainen, ettei sillä edes vuokraa maksaisi. Pakko kait yrittään hakata vielä päätä seinään ja kehittää jostain supermyyntitykkitaidot ja raudanlujat hermot. Eilistä työpäivää piristi kuitenkin Piian ilmoitus, että tilaamani T-paidat olivat tulleet.

Perjantaina olisi tarkoitus suunnata Marian kanssa Savonlinnaan tervehtimään Oonaa. Eläköön viiden ja puolen tunnin junamatka. Pitää varmaan ottaa joku Kimble mukaan ja testata kuinka monta tuntia sitä jaksaa pelata putkeen tai kuinka pian kanssamatkustajien hermot pettävät.

Ismosynttärionnee ( 1 )

Onnea paljon Ismo-sedälle, olkoon elämäsi tie päällystetty appelsiinikrokanttisuklaalla!

Mariasynttärionnee ( 1 )

Juhlallisesti toivotan toveri Marialle oikein riemuisaa synttäriä ja tarjoan oheisen onnittelun. Oot paras!

Blood and thunder ( 0 )

Pelastin tänään maailman. Ainakin osittain. Hoitsutäti tuikkasi käteeni neulan ja otti talteen ihmeitä tekevää supervertani, joka ihan varmasti pelastaa joskus jonkun ihmisen hengen. Olin jo pitkään suunnitellut veren luovuttamista, mutta en vaan koskaan ollut saanut aikaiseksi. Nyt kaveri onneksi pyysi mukaansa ja kävelin vihdoinkin ne vaikeat parisataa metriä verenluovutuspalveluun. Hikoilin kuin pieni elukka hemoglobiinia mitattaessa (hemoglobiinini on btw 136), mutta itse veren valuttaminen pussiin ei tuntunut miltään, kunhan vain muistin olla katsomatta kädessäni olevaa letkua. Lopuksi sain hyvää mehua ja leipää. Tämän kokemuksen perusteella voisin sanoa luovuttavani verta toistamiseenkin. Suosittelen samaa muille, pieni teko, jolla on kuitenkin paljon merkitystä. Lisätietoa veripalvelusta löytyy täältä.

Hyviä keikkauutisia kantautuu koko ajan lisää, tällä kertaa ostin lipun The Birthday Massacren keikalle. Liput olivat onneksi vain 20€, sen enempää (plus tietty junamatka Helsinkiin ja takaisin) en ehkä olisikaan valmis maksamaan. Provinssin lippukin on nimittäin vielä hankkimatta. Ehdin tässä välissä käydä näkemässä Danko Jonesin, joka ei ihan niin paljoa hetkauttanut kuin aikaisemmin, koska en tiedä bändin uudempia biisejä enkä ainakaan kuulemani perusteella kovin monesta välittänyt. Ihan jees keikka kuitenkin. Lisäksi lähdin Sannan seuraksi katsomaan The Bellraysin kahden jäsenen akustista keikkaa. Täytyy myöntää että Lisa Kekaulalla on äärimmäisen hieno ääni.

Selvisin onneksi viime jaksosta koulussa ja selvitin molemmat kurssit kunnialla. Arvosanoiksi ilmaantui ohjelmoinnista 3 ja digimediasta 4. Nyt on onneksi vuorossa seesteisempi jakso, graafista viestintää ja DVD tuotantoa, joista kummastakin pidän. Olen taistellut miljoona tuntia tuulimyllyjä vastaan ja yrittänyt saada eri ohjelmia asennettua ja säätää ne toimimaan haluamallani tavalla. Minähän en nimittäin käytä jotain koulussa olevaa jeesuksenaikaista ohjelmaa, josta on saatavilla reilusti uudempi ja parempi versio.

Maria pyysi joskus listaamaan ne Morrisseyn/The Smithsin biisit jotka toivoisi kuulevansa Morrisseyn tulevalla keikalla kesäkuussa. Olen miettinyt omaa listaani pitkään ja hartaasti (n. 5 minuuttia) ja tässä lopputulos:

You know I couldn’t last
You have killed me
I like you
First of the gang to die
Irish blood, English heart
The more you ignore me the closer I get
Mama lay softly on the riverbed
Jack the ripper
Barbarism begins at home
Handsome devil
Hand in glove
There is a light that never goes out
Bigmouth strikes again
Panic
Girlfriend in a coma

Ja monta monta muuta. Jack the ripperiä tuskin koskaan livenä kuulen, kappale on muistaakseni joku sinkun b-puoli, mikä ei tee siitä silti yhtään sen huonompaa. Jos yksi Morrisseyn soolotuotantobiisi pitäisi valita, niin ottaisin You know I couldn’t last tai sitten You have killed me, liian vaikea valinta. Tiedän ettei Morrissey ole sama kuin The Smiths mutta voisi se muutaman Smithsinkin biisin vetää. En muista Ruisrockin keikalta muita Smithsin biisejä kuin How soon is now. Lupaan tirauttaa muutaman kyyneleen jos kuulen There is a light that never goes outin.

Huomenna pitäisi raahata kasseittain tavaraa kirpparille. Toivon todella saavani suurimman osan myytyä, koska itse en niillä tavaroilla enää mitään tee.

@access pubic ( 5 )

Jumalauta Ruisrock minkä teit. Hankit taas hyviä bändejä ja pakotat ihmisiä paskoille festareille. Tällä kertaa kyseessä Mew. Kyllä, Mew on edelleen ihana ja varsinkin live-esitykset saavat näkemään vaaleanpunaisia norsuja. Tämän lisäksi sitten Mindless Self Indulgence, joka olisi vähintäänkin mielenkiintoinen nähdä. Muutakin katsottavaa löytyisi, kuten Volbeat, muttakunruissalosaatana. Jää nähtäväksi jaksaako sinne mennä itseään kiduttamaan. Provinssikin julkisti lisää esiintyjiä ja voi kuinka hienoa olisi nähdä The Editors. Raised Fistin näin viimeksi viime kesänä, joten niidenkin keikalle haluaisin taas, varsinkin kun olen ottanut parempaa tuntumaa vanhempiin levyihinkin ja todennut niiden toimivan mainiosti. Tästäkin voi muuten taas huomata musiikkimakuni laajuuden.

Ehdin viime viikolla tavata jopa muitakin ihmisiä, kävin vierailulla sekä Piian että Sannan luona. Vein kummallekin ystävänpäivän kunnniaksi suklaapusuja. Piia tuskaili koneensa kanssa ja söimme siinä ohessa suklaakakkua. Sanna tarjosi karkkia ja kissoja. Hirveetä mässäystä koko päivä siis.

Viime viikonloppuna juhlimme kaverin tupareita. Enpä muista milloin olisi viimeksi ollut niin hauskaa (no ehkä uutena vuotena), kokoonnuttiin pitkästä aikaa koulukavereiden kanssa yhteen paikkaan. Paljon puolialastomia ihmisiä, tyhmiä juttuja, homostelua ja ruokaa. Tämän ja huomisen Ruma-session avulla aion selvitä loppujaksosta. Hiihtolomaviikon ja sitä seuraavan viikon koodaan nimittäin kahta eri harkkatyötä. Täytyy varata loppumaton varasto kahvia ja energiajuomaa.

Kuvameemi ( 1 )

Jani haastoi, minä tottelen. Meemin säännöt ovat:

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Tämä kuva on otettu Jyväskylässä entisessä asunnossani loppuvuodesta 2006. Meillä oli kamera ja meillä oli hauskaa. Kim ja Maria ovat muistaakseni syöksymässä avaruuteen, oletettavasti The Smiths -planeetalle. Tämä on kait joskus ollut irc-galleriassakin, joten toivottavasti kuvan julkaisu ei häiritse. Minusta kummatkin näyttävät ihastuttavilta kuten aina, varsinkin Kim, jonka käsi vääntyy aivan omiin ulottuvuuksiinsa.

Jos kuulut mielestäsi neljään haastettavaan ihmiseen niin ole hyvä ja tee perässä.

Lumelääkettä ( 2 )

Hyvät keikkauutiset jatkuvat, Placebo nimittäin tulee Provinssirockiin kesällä. Jee jee, kuperkeikkoja ja riemunkiljaisuja. En usko että festarikeikka voi mitenkään päihittää parin vuoden takaisen Jäähallin esiintymisen, mutta hei, onhan se kuitenkin Placebo ja minä olen innoissani. Placebon lisäksi Provinssiin on kiinnitetty Volbeat ja minun tuurillani ne esiintyvät tietenkin eri päivinä. Nyt vetoankin teihin kaikki karvaiset toverini: eiköhän taas nosteta vanhat perinteet kunniaan ja lähdetä Provinssiin uskollisten peltiratsujemme kanssa!

Something is squeezing my skull ( 2 )

Viime viikon risukasaan toi valoa Volbeat esiintymisellään Pakkahuoneella. Laiskana valuin paikalla vasta noin puoli tuntia ennen keikkaa ja missasin tahallani lämppärin. Pääsin silti kävelemään vaivatta melko eteen oikein hyvällä paikalle. En vain oikein ymmärrä ihmisiä jotka seisovat kuin seipään nielleinä koko keikan ja tassut ojossa kuvaavat bändiä jollain huonolaatuisella puhelimen kameralla. Miksi ne kaiken lisäksi ovat aina minuakin pidempiä ja estävät näköyhteyden? Jokaiselle kuitenkin sallittakoon oma tyylinsä nauttia keikasta. Lisäksi kohtasin taas perinteisiä rynnijöitä, jotka keikan alussa päättävät runnoutua luita rikkovalla voimalla eturiviin. Käskin yhden tällaisen tapauksen painua vittuun, mutta eipä tuntunut pahemmin tehoavan. Lisäksi nuijin kyynärpäällä muutamaa liimaa haistelleen näköistä teiniä joiden riehumiseen lähiympäristössä olevilla alkoi mennä hermot. Tottakai keikoilla saa riehua, mutta jos kaikki ihmiset viiden metrin säteellä ovat kaatumisvaarassa, niin suosittelisin hieman rauhoittumaan.

Muutamista häiriötekijöistä huolimatta pidin suuresti Volbeatista livenä. Soittivat kaikki biisit jotka halusinkin ja koko ajan jaksoi innokkaasti heiluttaa nyrkkiä. Muutamat hitaammat biisit eivät tosin oikein toimineet ainakaan minulle. Laulaja myöskin puheli mukavia, ei kuitenkaan liikaa.

Ilouutisena myöskin lipun saaminen Morrisseyn keikalle. Melko hyvällä joukolla ollaan sinne menossa, Mattikin jopa lähtee mukaan. Kuten Maria jo sanoikin, Years of refusal on hieno levy. Lisäksi You are the quarry on soinut ahkerasti. Morrisseyn lisäksi olen kuunnellut paljon The Birthday Massacren uusinta levyä. Mukavaa, tarttuvaa ja helppoa kuunneltavaa.

Viime viikolla tajusin myös valinneeni kurssini tähän jaksoon väärin. Toinen kurssi oli tarkoitus käydä vasta ensi jaksossa. Ei mikään ihme että tekemistä tuntuukin olevan hieman liikaa. En ole ehtinyt nähdä kavereita paljon yhtään, koska yritän edes joten kuten läpäistä kummatkin kurssit. Hieman huono omatunto ja ikävä ihmisiä. Kurjaa lukea monen kaverin kuulumisia pelkästään blogeista, kun muuhun ei riitä aika eikä yhteydenpitotaidot. Parempi sekin kuin ei mitään.